Koiran ja kissan rokotukset sekä sisäloishäädöt annetaan ennaltaehkäisemään tai lieventämään tartuntatauteja.

Rokotuksen jälkeen elimistö muodostaa vasta-aineita, ja täten rokotussuojan muodostumiseen kuluu aikaa noin kaksi viikkoa. Tämän aikaa on eläin vielä suojattava tartunnoilta rokotuksen jälkeenkin. Tehosterokotusten yhteydessä tällaista "karenssiaikaa" ei ole. Eläimen tulee olla terve rokotushetkellä ja suosittelemme ulostenäytteen tutkituttamista 1–2 viikkoa ennen käyntiä ja tarvittaessa tuloksen pohjalta lemmikin madottamista.

Ulkomaille matkustavan on hyvä ottaa ajoissa selvää kohdemaan tuonti- ja vientimääräyksistä. Suomeen tultaessa vaaditaan useimmissa tapauksissa tunnistusmerkintä, raivotautirokotus ja lemmikkieläinpassi sekä siinä eläinlääkärin merkintä 1-5 vrk vanhasta ekinokokkoosilääkityksestä.

Kissan rokotukset

 

  • Ensimmäinen rokotus kissanpennulle suositellaan n. 12 viikon iässä. Tavallisesti kissanpentu rokotetaan kissaruttoa, herpesvirusta, ja calici-virusta vastaan. Myös sisäkissa on tärkeä rokottaa.
  • Edellä mainittu yhdistelmärokotus tehostetaan kissapennulle noin 16 viikon iässä.
  • Rokotus uusitaan jatkossa 1-3 vuoden välein.
  • Näyttelyissä ja kissahoitoloissa käyville sekä matkusteleville että ulkoileville kissoille olisi syytä antaa myös raivotautirokote. Kissa rokotetaan raivotautia vastaan n. 12 viikon iässä, vuoden iässä ja tämän jälkeen kolmen vuoden välein.

 

Koiran rokotukset:

 

  • Ensimmäinen rokotus (III- tai IV-rokotus) suositellaan koiranpennuille aikaisintaan 8 – 9 viikon iässä. Jos pentu rokotetaan alle 12 viikon iässä, rokotus tulee tehostaa n. 4 viikon kuluessa. Huomioithan että ohjeistus voi vaihdella riippuen rokotteen valmistajasta.
  • Tavallisesti ensimmäinen rokotus penikkatautia, parvovirusta, tarttuvaa maksatulehdusta ja kennelyskää vastaan (nelosrokotus) annetaan 12 viikon iässä.
  • Raivotautia vastaan voidaan rokottaa 12 viikkoa täyttänyt pentu. Raivotautirokotteen voi myös antaa koiranpennulle erikseen noin 16 viikon iässä.
  • Nelosrokotus on voimassa kolme vuotta, mikäli koiranpentu on saanut ensimmäisen rokotuksensa yli 12 viikon ikäisenä. Suositus on kuitenkin tehostaa rokotus vuoden päästä ensimmäisestä rokotuksesta.
  • Tehosterokotus raivotautirokotukselle annetaan vuoden kuluttua ensimmäisestä raivotautirokotuksesta, eli noin vuoden ikäisenä ja sen jälkeen kolmen vuoden välein.
  • Kennelyskärokotus tulee tehostaan vuosittain.
  • Muista rokotustarpeista, esimerkiksi matkustelevat lemmikit, voi kysyä neuvoa henkilökunnaltamme, tai esimerkiksi Ruokavirastosta.

 

Tehosterokotuksista lähetämme asiakkaillemme kutsun muistamisen helpottamiseksi.

Punkkivälitteiset taudit ja ennaltaehkäisy

Puutiaiset eli kansankielessä punkit levittävät eläimiin ja ihmisiin erilaisia tauteja. Suomessa esiintyy punkkien levittäminä sairauksina anaplasmoosia sekä borrelioosia, jotka ovat bakteerien aiheuttamia tauteja. Ihmisillä todettu puutiaisaivokuume ei ole todistettavasti tarttunut lemmikkieläimiin. Anaplasmoosi- ja borrelioositartunnan siirtyminen punkista eläimeen vaatii 24-50 h kiinnittymisajan. Tartunnan saamisesta oireiden kehittymiseen voi mennä viikkoja tai borrelioosin kohdalla jopa kuusi kuukautta. Molemmat sairaudet aiheuttavat kovin epäspesifejä ja moninaisia oireita kuten kuumeilua, syömättömyyttä, heikkoutta, väsymystä, jäykkyyttä ja liikkumishaluttomuutta. Tartuntaa epäiltäessä seulontaa voidaan tehdä pikatesteillä, mutta diagnoosi varmistetaan yleensä tarkemmilla verinäytetutkimuksilla. Diagnostiikkaa hankaloittaa se, että myös terveillä koirilla ja kissoilla voi olla borrelia- sekä anaplasmavasta-aineita ilman kliinistä tautia. Molemmat tartunnat hoidetaan pitkillä antibioottikuureilla ja vakavissa tartunnoissa tukihoito, kuten nestehoito voi olla tarpeen. Toistuvilla vasta-ainemittauksilla voidaan kontrolloida sairaudesta parantumista. Borrelioosi voi aiheuttaa myös sydän- ja munuaisvaurioita ja kroonistuneessa taudissa hoito on haastavampaa.

Paras tapa turvata lemmikkisi näiltä taudeilta on käyttää asianmukaista punkkisuojausta sekä tarkistaa eläimen turkki ja iho päivittäin. Päivittäisiä punkkitarkastuksia on syytä tehdä punkkiaikana säännöllisesti käymällä läpi erityisesti lemmikin korvien taustat, leuan ja kaulan alueet, päälaki, niska sekä jalat. Kiinnittyneet punkit tulee poistaa mahdollisimman nopeasti esimerkiksi punkkipihdeillä, joita on saatavilla apteekeista sekä eläinlääkäriasemilta. Vaikka punkki poistetaan asianmukaisesti, osa punkista jää aina ihoon, minkä vuoksi aluetta on syytä seurata muutaman päivän ajan. Lievä punoitus on usein normaalia punkin poiston jälkeen, mutta mikäli alue alkaa esimerkiksi merkittävästi turpoamaan, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tilanteen arvioimiseksi. Eläimen ulkoilumaastossa olisi hyvä välttää heinikkoa ja korkeampaa ruohoa, jossa punkit tyypillisesti lymyilevät. Myös lemmikin ympäristön kuten makuualustojen säännöllinen tarkastus ja puhtaanapito ovat osa punkkitorjuntaa.
Lääkkeelliseen punkkiehkäisyyn on saatavilla paikallisvaleluliuoksia, punkkipantoja sekä suun kautta annettavia valmisteita.  Lääkkeitä käytettäessä on aina muistettava lukea pakkausseloste huolellisesti ja huolehtia lääke- ja pakkausjätteiden asiallisesta hävittämisestä. Suun kautta annosteltavissa punkkilääkkeissä pitää muistaa kerätä eläimen ulosteet ja hävittää ne asianmukaisesti ympäristön lääkekuorman vähentämiseksi.